Pelastavat kädet ja sydän paikallaan
Jostain kaukaa unen takaa kuuluu suomenkielistä höpötystä. Välillä kaikki puhuisivat päällekkäin. Saunan äänet sekoittuvat joukkoon. kuin kaksi ihmishmistä vihtasillaan? Mitäs vinoa tässä nyt on? Minähän olen sairaalassa tekemässä kuolemaa tai pelastumassa. Sisaketin kansansairaalan kolmannessa luokassa. No nyt kaksi suomalaisen näköitä hemmoa menee ohi. Molemmilla on kahdenkilon jääkutioa päänsä päällä, vai olisko jäätynyttä sisua.
Alanko heräillä? Takanani seisoo rivi limanirrottajia, odottamassa lääkäreitä. Onneksi kaikki on vain unta. Minun takanani seisookin Lasse. Hän nostaa jämäkät, jo harmaata ja tiheää karvaa kasvavat käsivartensa minun avukseni, ja niin limani ovat poispyyhkäistyt. Pääsen vapauteen, vai mitän nuo hevoskärryt tuohon tupsahti.
Lasse on minun pikkuveljeni. Viimeiset pari vuotta elomme välit ovat olleet aika hiljaiset. Välimatkoistako se johtuu?
Olen kahdeksan vuotta veljeäni vanhempi. Mutta Lassesta tuli jo ajat sitten minulle ”pelastava isoveli”
Minä reissasin sairaaloissa. Aina sattui jotain. Keuhko puhkes, astma, tyrät ja ruusut. Sairaala kuin sairaala. Leikkaus kuin leikkaus. Lasse tuli vahvoine käsineen, saattoi minut kotiin ja antoi taas sen tarvittavan uskon selviytymmistä varten.
Toinen luottotehtävä Lassella oli reissulta palaavan velipojan jaloille saattaminen. Selviytymispaketti oli ain jääkaapissa odottamassa. Ruisleipää, voita, juustoa ja olutta.
Noita pelastettuja reissuja ja päiviä en voi ikinä korvata. Mutta muistan ne kuitenkin kiitollisuudella täällä Aasian kaukausilla mannuilla. Olisipa nykyinen olotilani vähän lähempänä, tai ainakin se jääkaappi. Eikun terveisiä sinne 9000 kilometrin päähän.
Aamupäivän hiljaiset tunnit. Miksi sairaalassa pitää herätä jo viideltä? Kuudelta saa sitten pussiruokaa ja sitten on kaikki ohi. Kello 8 – 12 välillä omaisetkin ajetaan pois. Muka siivoustauko.
Miehet siivoaa. Ensin yksi menee ja lakaisee, myöhemmin toinen tulee ja moppaa. kattopuhaltimet on tietenkin suljettava lakaisun ajaksi, usein ne unohtuvat kiinni pitemmäksikin aikaa. Onko vain minulla kuuma?
Räkä on täällä valttia. Kaikki haluavat siitä eroon mutta. Minä meinasin menehtyä, kun hengitysputkeni meni tukkoon tuosta karmeasta aineesta. .Isolla osastolla näkee päivittäin kaikenlaista, josta ei tietenkään saa kertoa. Mutta alakerrassa on synnytysosasto, ja täällä yläkerroksissa tapahtuu sitten muuta.
Vaimo lähti aamuvapaillaan pyykille. Tuossa lähellä on automaattikoneita 30B/pesukerta.
Nyt on jo pikkuisen toivoa kotoisammasta tulevaisuudesta muttt en viitsi enempää sillä leuhkia, sillä kohta voi taas olla toiset kuviot. Ehkäpä tämä viesti on vähän valoisampi sinne lukijoillekin. Ehkä täältä vielä kuuluu hyvääkin.
tisto on FB.zzä-
Kun tuon hengitysputken kanssa on ollut vaikeuksia, niin minulle on ehdotettu usein ns. kaulalle asennettavaa lyhyttä mallia. Jaa meikäläsen kaulalle?
No. Sisaketissa sanotaan, että voi leikata, mutta kukaan ei tuu edes kaatsomaan. menkää Uboniin! Täälläkin ensimmäinen lääkäri sanoi kaulaa näkemättä että voi leikata, mutta kukaan ei tullu peremmin katsoon.
Tänään oltiin sitten niin pitkällä, että kävin jo syömättä ja juomatta leikkauspöydällä. Kirurgit katsoivat yhteen ääneen, että liian vaikea ja vaarallinen tapau. Ei voi leikata. Mutta pääkirurki olisi mielellään vaihtanut uuden hengitysputken. Sanoin, että vastahan se vaihdettiin kolme päivää sitten. Jäi sitten sekin homma tekemättä.
Että näin se homma etenee. Kesäksi kuntoon vai?
Elämäni kuudes hengitysputki menossa. eli täällä uboniss kaksi ja toinen niistä tirtämättani eilen. miks joku menee aina pieleen, kuka sitä nukkea pistelee?
No joo. kauniit ja rohkat lääkärit ovat kai päättäneet tehdä hengittävä ihmisen kurkun kautta. parin päivän sisään homma ratkeaa .
Siihen asti pelkään sikana. jos pääsisi ulos, menisin ryyppäämää. saatan suutehtaa vaimole, että sekin ottaa loparit. Mitä vain. kaikki voi olla mahdollista. Oon jo kuullellut kärryt ja monet muut merkit. aina ne on ohi menny, mutt voihan ne palatakki.
Ai niin. se kaiken alku tähän maailmani äkilliseeromahtamisee on aivan toinen kuin itse muistelin:
Olimme siis päivystyksessa ja ja olin pyytänyt unilääkettä. lekuri käski huoneesees koisaa. seuraavaksi minut löydettiin tajuttomana taivasta tuijottamasta. ylö sieltä. koko pävan oli tilannetta yritetty tasoittaa Yöllä oli joku ohikulkija huomattut kirjavan värini ja herättänyt Jain sängyn alta (joooo. Jo omaisen pitää olla mukana (halvin sairaalaluokka). Jai näki minut ja teki tietääkseni suuren rääkäisyhälytyksen. Siitä vielä päivänmittaan kokoontui jonkinlainen ihmisraunio. Nyt jo takana pari mustaa ja unista viikkoa ja muutamia jo tasasenpia.
Eilen näin pävöuntakotitalosta, vaikka sieltä on kanat ja kalkkunat syöty. No iltapäivällä se uusi putki, niin se siitä.
Jos vielä muistatte sen, kun vaimo sairasti, oli hyvin iloinen kaikista avustuksista. tämä on tietysti eri jutt. Mitä farangi sinne läksit ja KELA S EI TOIMI.
Sääl on tietysti sairatta myöskin mutt erilaista. Jo se ei nyt koskis kukkronvetSketuja
Että näin. Uuseja minäkin odottele, ja kuvia mukaa blogeja
Olosuhteet ovat entiset, vain parta kasvaa.
Olis täällä kummallisia aiheita blogiin. Jos selviän ja joskus vielä muistan. Vaimo on ihana. Terveisiä!
Hospitalista terve- Yhtenä aamuna levisin tuohon kadulle. Siitä lähtien oon ollu hengitysputkirempassa täällä-
Ensinnäkin kiitoksia kiitoksia kaikille sairaala-avustusta laittaneille. Pyhien johdosta kaikki ei ole täällä vielä nähtävissä, mutta suurkiitos Jailta ja minulta.
Tilanne:
Eilen (3.1.)Jai heräsi kunnolla tajuihinsa ensimmäisen kerran sitten 30.12. Hän kyseli, että missä hän on. Mutta oli samalla iloinen, kun ympärillä oli tuttuja. Vajaan puoli tuntia hän jaksoi kuunnella kuulumisia. Toisen kerran hän heräsi illalla vähäksi aikaa.
Tänään hän heräsi aamupalalle. Hän oli hyvällä tuulella, Vaikka tieto tilanteen vakavuudesta oli jo saavuttanut ajatukset.
Silloin vuoden lopussa Jaita tutkivat lääkärit (2) kävivät eilen. He aina yhtä toiveikkaana lupaavat kaikkea, ottamatta ensimmäistäkään koetta mistää. Jos sairaalaan tullessa olisi otettu verikokeet, voisi tilanne nyt olla aivan toinen.
Tänään aamulla tuli vain toinen näistä lääkäreistä määräämattä yhtään mitään muuta kuin odottelua. Kysyin häneltä diagnoosit kumpaankiin sairauteen ja hänen nimensä oikeilla aakkosilla kirjoitettuna. Sainkin tiedot, mutta kymmenen minuutin kuluttua tuli keski-ikänen mies, joka katsoi paperit, ja kysyttyäni Englannin kielistä versiota (en vielä kysynyt kirjoitettuna) ymmärsin, että nyt otetaan uudet verikokeet ja katsotaan onko dialyysin tarvetta? Sairaalassa on kuulemma oma dialyysiosasto. Kreatiini on korkealla (eli 7. asteikko eri kuin Suomessa). Onko se kroonista vai tilapäistä.
Päänsäryn diagnoosi on: +Herpes Zoster Virus (hyi helvetti) ja Munuaisen diagnoosi on: Acute Renal failure
Munuaisen osaltahan tuo ainakin voi muuttua, kun lääkäri muuttui. Jos tuon päänsäryn syy on vyöruusu, niin voi kauhistus. Millä tuurilla senkin on voinut saada.
Jain tilanteen lisäksi minulle on pahinta Jain sukulaiste taikauskot ja poppakostit. Loitsujen lukemiset vielä menettelee mutta yhtenä iltana törmäsin tilanteeseen, kun sisko oli antamassa Jaille iltalääkkeitä ja ne oli sekoitettu coca colaan. Otin sukkelaan kipon haltuuni ja annoin palaa. Lisäksi vein kipon hoitajille. Auttaako Buddhan loitsut muuten yhtä hyvin? On ne ainakin parempia kuin coca cola.
Vielä sen verran, että aamulla tuli joku yliyli hoitaja katsomaan meitä ja hän kertoi vuorokausimaksun olevan 1000B sis. kaiken. Eli 25,6€ tämän päivän kurssilla Thaimaan SCB-pankin sivuilta laskettuna.
Lähden nyt takaisin sairaalaan ja palaan päivittämään tilannetta parin päivän päästä.
Risto Salmela 
Recent Comments