Search

Risto Salmela

Tampere-Thaimaa. Eläkeläisen uusi elämä.

Month

November 2014

Riisi on numero yksi

IMG_1691

Riisiä, riisiä, joka puolella riisiä. Se on totta. Tämä Isaanin maakunta on thaimaalaisen Jasmin-riisin ykköspaikka. Maakunnassa on noin 20 miljoonaa asukasta, ja suurin osa heistä, kuten minäkin, asuu maalla pienissä riisipeltojen ympäröimissä kylissä. Hehtaareja (täällä maan mittayksikkö on rai. Yksi rai on 1600 neliömetriä.) on valtavasti.

Nyt on sadonkorjuuaika. Pelloilla heiluvat sirpit ja takapuolet yhä harvemmin. Maalaisväestö ikääntyy täälläkin, eikä voimia riitä raskaaseen sirpillä suoritettavaan leikkaustyöhön. Tilakoot ovat aika pieniä ja omia puimureita on harvoilla. Puimuriyrittäjät vuokraavat puimurinsa ja puintiyöntekijät eri viljelijöille. Yhden rain puinti maksaa 600Bathia (pieni puimuri), josta yrittäjä maksaa puimurin kuljettajalle ja säkittäjälle osan ja puimurin siirtokalustolle osan. Puimureissa on telaketjut, ja siksi niita joutuu siirtämään pelloilta toisille lavettiautolla tai peräkärryllä.

Puinnin jälkeen riisinjyvät kuivataan. Yleensä, ilmoista riippuen noin parin päivän ajan, jossain tienposkessa tai muualla tasaisella paikalla auringon alla. Usein viljelijät leiriintyvät kuivauspaikalle, koska satoa täytyy vartioida varkaiden vuoksi yöaikaan. Kuivauksen jälkeen riisi säkitetään, osa myydään ja osa tietenkin myllytetään (kuoret pois) ja syödään seuraavaa satokautta ja satoa odotellessa.
Riisi kasvatetaan pitkään varteen. Varsi varastoidaan ja syötetään lehmille ja puhveleille kun laitumille ei pääse. Myös riisin jyvän kuoret käytetään hyväksi. Niistä saatavilla jauhoilla syötetään ankkoja ja sikoja mm.

Jasminriisi vaatii noin kuusi kuukautta kasvuaikaa. Vaikka riisi näyttää kasvavan itsestään, vaatii sadon onnistuminen monenlaiset työt ennen sadonkorjuuta. Toiset tekevät töitä ahkerasti ja korjaavat satoa hymy huulilla. Toiset selviävät koko satokaudesta muutaman päivän työnteolla. Jälkimmäisessä tapauksessa hymy hyytyy jo parin kuukauden päästä, kun laskut on maksamatta ja riisivarasto kaikuu tyhjyyttään.

Tänä vuonna riisinviljelijän hymy hyytyy myös riisin hinnasta. Viime vuonna Thaimaan hallitus tuki riisinviljelijöitä maksamalla riisikilosta lisähintaa 7B/kilo tämän vuoden hintaan verrattuna. Hintaero on suuri kun kilolta sai viime vuonna 19B ja nyt vain 12B.

Yksi euro on noin 40 Thaimaan Bathia.

Meidän omat maat ja riisit on äkkiä viljelty. Vaimolla on maata kaksi raita, joista toisen puolikkaassa on meidän talo ja kanala ymt. Yhteensä saamme riisiä 25 säkkiä a’40kg. Valkoista riisiä heikoilla tiedoilla laskettuna, ja palkkiot päältä otettuna jää syötäväksi ja seuraavaan kylvöön noin 400kg.

IMG_1747
Thaimaalainen riisikuivuri

Tervetuloa seuraamaan blogiani

cropped-img_073212.jpg

Sain eilen tämmöisen sähköpostin Booking.comilta:

”Liukkaita laskuja, Risto! Hiihtoelämykset houkuttelevat
Kuvittele itsesi tänne (kuva esittää jotain kylmää vuorenhuippua).
Unelmoitko puuterin tuiskahduksista, ja mielettömien mäkien hurmasta? Niin mekin!”

No en todellakaan kuvittele, enkä unelmoi. Kaikki vuorenhuiput jäävät minulta kokematta. Se olisi minulle kuolemaksi.

Joskus 15-vuotiaana kävin veljeni kanssa kyläilemässä Levillä, ja Levi jäi korkeimmaksi huipukseni. Laskin tuolta huipulta puisilla Järvisen erikoiskilpasuksilla silloin alas. Suksista tuli pyöreät ja takapuolesta musta.

Sain reilu kymmenen vuotta sitten diagnoosin keuhkoahtaumataudista. Sitä ennen minulla oli jo ollut astma lapsesta asti. Eli korkea ilmanala ja kylmyys voisivat ottaa minusta sen viimeisen pihahduksen.

Nuo sairaudet yhdessä kyttyräisen selkäni kanssa panivat minut ja lääkärit miettimään tulevaisuuttani ja eläkepapereita. Niinhän siinä sitten kävi, että työkyvyttömyyseläke alkoi 2011.

Tuota päivää olin pelännyt jo vuosia. Mutta mitä sitten tapahtuikin ja miten jouduin tänne Thaimaan riisitasangolle, Isaaniin, lunta näkemättömään maahan?

Blog at WordPress.com.

Up ↑