Meillä oli viime viikolla kaksivuotis hääpäivä. Tarkoitus oli juhlia paremminkin, mentiin kaupunkiin, oikein tavarataloon. Ostaa pätkäytettiin sitten pitkän harkinnan jälkeen kummallekin sudoku-kirjat. Niin se aika rientää.
Ja sitten… sieneen
Vaimollani Jailla on yli nelikymppisen elämänsä aikana jäänyt paljon lempiharrastuksia harrastamatta. Lähinnä sen vuoksi, että hänen piti lähteä pääkaupunkiin töihin jo 12-vuotiaana. Nyt hän on sitten saanut nauttia esimerkiksi sienestyksestä.
Aika on kuitenkin rientänyt. Jain sanojen mukaan sienimetsät olivat ennen lähempänä ja ennen oli myös sieniä. Nyt porukat keräävät lava-autollisen kimppaan ja menevät sieneen noin 40 kilometrin päähän lähimmille apajille. Ennen sopivia metsiä oli jo noin alle kymmenen kilometrin päässä. Viime sunnuntaina tuli sienihälytys. Joku naapuri oli käynyt sienessä ja satoa oli ollut koppakaupalla. Vieläpä Thaimaan kalleinta ja maukkainta lajia.
Maanantai aamuna Jai oli jo kolmelta keittämässä kahvia termariin ja tekemässä eväitä. Auto tuli hakemaan ennen neljää. Isuzun lava oli täynnä huppupäisiä sienestäjiä – Eivätkä he olleet ainoita. Metsäalueen reunamilla oli kuulemme parkissa satoja autoja ja mopoja. – Vaimo varustautui retkelle muutenkin hyvin ja mukana oli: ”offia” kumisaappaat, ruokaa, juomavettä ja suojaa auringolta.
Kylän sienestäjäkuorma kotiutui noin kolmelta iltapäivällä. Yleensä Jai on kovasti väsynyt tämmöisten reissujen jälkeen, mutta nyt ei väsymys painanut. Koppa oli täynnä mitä herkullisinta metsän viljaa. Minä kuvittelin tietenkin saavani hyvää sieniruokaa illalliseksi, mutta mitä vielä. Jai puhdisti sienet myyntiä varten ja samalla hän pettyi. Yhden naapurin nuuka mummo tilasi kaikki sienet, kävi juttelemassa mukavia, toi hedelmiä ja sitten hän maksoi koko kopallisesta vain 200 Bathia. Voi rähmän rähmä.
No ei se mitään. Seuraavana päivänä Jai teki samanlaisen reissun, koppa oli taas täynnä, ja sienet menivät taas myyntiin. Sitten olikin puhti poissa. Monet menivät vieläkin metsään mutta kopat kolisivat jo tyhjyyttään.
Muistelin tässä samalla viime vuoden sieniretkiä. Silloin Jai tuli useimmiten lähes tyhjän kopan kanssa kotia. Mistäköhän se johtui? Eräältä tämän kesän ensimmäiseltä sieniretkeltä palatessaan, kun koppa oli täynnä, Jai tunnusti, että nyt hän piti silmälaseja, metsä näytti aivan toiselta, ja sieltä löytyi myös sieniä.
Minua ei enää saa sienimetsään. Vallankaan tuommoiseen paikalliseen viidakkoon. Siellä on käärmeitä ja ampiaisia, tukalaa hellettä ja tulisia kusiaisia. Minä kaipaan nuorta koivikkoa ja karvarouskuja. Mutta aika rientää.
Risto Salmela 
Recent Comments