Ban Bua Ra Rom

Kylä Buararom on vaimoni Jain kotikylä. Ja nyt minunkin kotini on täällä. Koillisessa Thaimaassa, Sisaketin kaupungista 25km etelään. Kylä aukeaa leveän mutta erittäin kuoppaisen tien molemmille puolille keskellä tuhansia riisipeltoja. Ehkä pieni korkeusero maastossa on aikanaa saanut ihmiset pysähtymään tähän ja tähän asutusta laittamaan. Korkeusero takaa sadekautena sen, että ainakaan kylän keskellä ei hukuta tulvavesiin.

Kylässä on noin 500 kattoa, eli asuttua rakennusta. Kolme Muuta (asuinalua, postiosoitealue), ja kolme Phujai bania, kylänvanhinta. Kylässä kirjoilla olevia asukkaita lienee kolmisen tuhatta, ja todellinen asukasluku jotain kaksi tuhatta. Thaimaassa ihmiset käyvät kaukana töissä tai opiskelemassa, mutta talonkirjoja ei ole tapana muuttaa.

Kyläläisten ikärakenne on tietääkseni noin 0 – 104 vuotta. Lapsia ja vanhuksia on paljon. Thaimaan parhaat työllistymismahdollisuudet ovat teollisuusalueilla lähellä pääkaupunkia, tai turistikohteissa rannikoilla ja pohjoisessa. Monet työikäiset kyläläiset käyvätkin töissä kaukana, ja silloin lapsi/lapset jätetään isovanhempien hoitoon. Suuren lapsimäärän vuoksi kylällä on kaksi koulua. Alakoulussa (6 – 12v) on yli kaksisataa oppilasta. Yläkoulussa (12 – 18v) oppilaita on myöskin yli kaksisataa. Jotkut lapset käyvät myös muissa kouluissa. Yläkoulun jälkeen oppilaat voivat pyrkiä myös yliopistoon.

Perinteisen kylän keskusta on rakennettu tiiviisti. Kolmensadan neliön tontilla voi olla asuintalo, jossa on avoin alakerta, ja nukkumista varten paalujen varaan rakennettu, suljettu yläkerta. Yläkerrassa ei olla kuin yöaikaan. Päivällä siellä on tukahduttavan kuuma. Lisäksi tontilla on riisivarasto/aitta. Aittakin on paalujen varassa ja sen alakerta on avoin. Tai alakerrassa voi olla navetta vesipuhveleille tai vaikka kanala. Usein kotieläimet asuvat samassa pienessä pihapiirissä. Kaikkiin pihoihin ei suinkaan pääse autolla.

Kyläläiset eivät kovin helposti lähde kaupunkiin asioille. Eikä sinne välttämättä paljon asiaa olekaan. Lääkärissä käynnit, jotain erikoista apteekista, juhlavaatteet, autot ja skootterit, tai juna- ja bussimatkat kauaksi pois työnhakuun, lienevät yleisimmät syyt poistua kylästä. Bussivuoroja kylästä pois on vain kaksi. Kummatkin lähtevät aamulla ja toinen tulee takaisikin aamulla. Onneksi nykyisin on myös taksit. Autoja kyläläisillä on vähän, mutta skootteri tai parikin löytyy lähes joka talosta.

Kaikki päivittäistavarat löytyvät kylästä. Noin viisi pientä kauppaa, saman verran pieniä ravintoloita( ruoka), yksi rautakauppa, kaksi mopokorjaajaa ja kylässä käyvät ”myymäläautot ja myymälämopot”, sekä temppelin pihalle tulevat torikauppiaat tyydyttävät tavallisten kyläläisten shoppailuvimmat. Lähikylässä, Phayu, (noin 11km) on myös hyvät ostosmahdollisuudet. Lähin 7/11-kioski ja otto- automaatti ATM.

Elämää rytmittävät vuodenajat (riisi pellossa tai riisi säkissä kirj. Huom.), ja auringon nousut ja laskut. Pimeän tulon jälkeen koko kylä hiljenee TV:n katseluun. Vähäiset himmeät katuvalot toimivat vain itikoiden pyydyksinä, eikä niiden valossa juuri näe edes omia jalkojaan. Pimeällä myös kylän koirat pitävät mahdolliset kulkijat varpaillaan. Mutta.

Joskus tietysti juhlitaan kuten tässä vanhassa vapisevassa videossa:

Ja jos pieni kylä kyllästyttää, pääseehän täältä aina pois. Vaikka uusitun temppelin portin kautta. Vai pääseekö?

Linnan juhlat

Tieto linnan juhlista ja juhlaloistosta on pikkuhiljaa saavuttanut myös minun syrjäisen majani. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että Teemu ei ole vieläkään käynyt parturissa. Toiseksi mietin, että miten jonkin lehden lukijat voivat äänestää noita NHL-naisia. Kolmanneksi tuli mieleen Teemun ja Sakun veronmaksu. Jokohan he maksavat verot Suomeen?

Lopuksi mieleeni tulla tupsahti, että taitaa olla pyhäin häväitystä tämmöisä ajatella, saatika julkikirjoittaa.

Rahna uskomuksia

Kun sadonkorjuu oli kiivaimmillaan, monet kyläläiset odottelivat pitkiä aikoja saadakseen leikkuupuimurin mailleen. Monet kysyivät minulta, miksi minä en osta leikkuupuimuria? Miksi ostaisin? Kolme miljoonaa Bathia puimuriin, jota en voi käyttää. Terveys ja työluvan saanti ovat rahan lisäksi mahdottomia esteitä tuommoiseen suurhankintaan. Kyllä kai koneelle kuljettajia ja muita työläisiä löytyisi, mutta asia on paljon monimutkaisempi.

Kysymys puimurin ostosta perustuu varmaankin thaimaalaisten uskomukseen ulkomaalaisen rahoista ja varallisuudesta. Kaikki nimittäin uskovat, että kaikilla ulkomaalaisilla (Aasian ulkopuolelta) on rahaa kuin roskaa. Sieltä sitä saa automaatista! Käy seinästä hakemassa!Go ATM! (OTTO)! Lisäksi he uskovat, että kaikilla on kotimaassa oma talo. Senhän voi myydä ja rahaa riittää sitten paremmin tänne Thaimaahan. Hoh hoijaa. Huokailen minä.

Jos ulkomaalainen farang asuu loistohotellissa ja maksaa yöstä 10 000B, hänellä on siihen rahaa ja hän nauttii rahoistaan. Jos ulkomaalainen asuu vaatimattomasti ja pienessä majatalossa, maksaa huoneesta vain 300B/yö. On hänelläkin rahaa, mutta hän on vain khiniau eli saita, pihi, ja itara.

Jaa’a, jokohan oma vaimoni uskoo minun rahajuttuihini? Luulisin tietäväni, että ehkä toivottavasti.