Vuosi vieri

Pari päivää sitten tuli vuosi täyteen tämän blogin olemassaoloa. En tiedä onko syytä juhliin, vai onko syytä lopetella. Vilkaisin nimittäin blogini tilastoja ja ei se niin hyvältä näytä.

Paras päivä, jolloin lukijoita oli eniten, oli viime kesäkuussa. Raha tietysti kiinnostaa, ja Mita maksaa blogi (https://ristosalmela.wordpress.com/2015/06/13/mita-maksaa/) keräsi yhtenä päivänä yli tuhat klikkausta. Muuten onkin sitten ollut hiljaisempaa.

Yhteensä blogiani on klikattu 27 eri maasta. Joistakin Suomen ulkopuolisista maista tulee klikkauksia vakituisesti. Useimmat vieraan maan klikkauksista tulevat tietysti lomailijoiden toimesta. Toisaalta voivathan internetin käyttäjät muuttaa IP-osoitteensa vaikka minne.

Vuosi sitten aloittelin riisillä. Riisi on täänäänkin ajankohtainen. Vaimo on pellolla sirppiä heiluttamassa ja minä vain täällä sisällä jotain näpyttelen. Otin pari viikkoa sitten yhden puimurikuvan, taas.

 

 

Meillä käy joskus leikkimässä vaimon siskon pojan poika Mic. Meillä ei välillä ole tarjottavana lapselle kuin luu käteen. Minäkin (puulan) näytän niin tympeältä. Olen varmaan joutunut syömään makkaraa aamiaiseksi, koska sinappipullo on vielä pöydällä.

 

Syksy on täälläkin. Pääskyset kerääntyvät langoille ja muuttavat pian ties minne.

 

Lopuksi pari tappeluvideota. Toisessa on jopa pätkä selostusta.

https://www.youtube.com/watch?v=t7RYsmpRp2g

 

 

 

Poikuuden menetys on kallista

Thaimaalaisessa perheessä voi hyvin käydä niin, että pojista on paljon menoa ja tytöistä taas  tuloa.

tämän vuoden alussa kerroin kolmiosaisessa sarjassani – kuinka äidit myyvät tyttäriään – näistä rahahuolista. Linkissä vaimoni pojan Luin rahanreikä: https://ristosalmela.wordpress.com/2015/01/08/aidit-myyvat-tyttariaan-osa1/

Nyt on Jain vanhinkin poika (22v) Lud päässyt vihdoin pimpin makuun ja menettänyt viimeinkin poikuutensa. Kiva tyttö (20v) oli löytynyt samasta CD- levy tehtaasta missä molemmat olivat aikaisemmin työssä. Ludin kämppäkaveri matkusti kotiinsa viime viikonlopuksi ja tyttö tuli kylään. Mites siinä sitten kävi?

Nyt viime sunnuntaina Jai oli puhelimessa melkein koko päivän. Poika soitti. Tyttö soitti. Tytön täti soitti. Nämä nuoret olivat tietenkin kertoneet kaikille, että nyt on tapahtunut sukupuoliyhdyntä ja he ovat nyt sillai. NOH! Thaimaassa ei olla sillai. Ainakaan tytön äidin mielestä.

Tänään tyttö soitti vaimolleni, että hän on nyt kotonaan Yosothonissa, koska äitinsä vaati häntä palaamaan kotiin. Äiti vaatii thaimaalaisia häitä. Myötäjäisinä 100 000B rahana ja 40 000B kultana. Että sillai.

Äiti on havainnut, että tilaisuus rikastua menee kohta ohi. Nyt on taottava kun suhde on kuuma. Me ihmettelemme, että miksi tytön äiti ei vaatinut samoja jo tytön ensimmäiseltä poikakaverilta. Tyttö ei omienkaan sanojensa mukaan ollut ihan impenä liikkeellä.

Meillähän ei tuommoisia rahoja ole, eikä pienempiäkään rahoja. Sen olemme molemmille pojille jo aikoja sitten kertoneet. Pojallekaan ei kuulemma ole ongelma, jos suhde nyt päättyy tähän. Minä en tiedä miten tämä päättyy mutta toivon, että nämä naina jutut päättyvät tähän.

https://ristosalmela.wordpress.com/2015/01/08/aidit-myyvat-tyttariaan-osa1/

Kyllä sokeakin kana…

Tämä juttu ei liity mitenkään Suomen hallituksen toimintaan.

Eilen huomasimme, että meidän kanalassa yksi kana on sokeutunut. Silmät olivat pelkkää punaista, ja kana pysyi koko ajan paikallaan. Otimme kanan erilleen katoksen alle omaan “kupuun”.

Kana pysyi paikallaan. Ei syönyt, ei juonut. Minä sitten tuumasin, että henkikö pitää kanasta nyt päästää, vai mitä. Mistään en löytänyt tietoa kanan sokeudesta, vain tuosta vanhasta sananlaskusta mitä sokeakin kana jne. Mutta minun vanha työkokemus putkahti mieleeni ja Anne Sullivankin ja Helen Kellerkin. No. vesiastia kanalle ja kanan tassu veteen. Siihen se toppas ja hetken kuluttua tavoitteli vettä suuhunsa. Ruokakipon laitoin vesikipon viereen. Niin oli aamulla ruoka syöty ja vettä juotu ja munakin munittu.

Mutta mitä minä nyt teen? Myytävänä sokean kanan munia?